Taustatarinasta pelitapahtumaksi

Kaikille tuttu ilmiö: pelinjohtaja paasaa kampanjan taustatarinasta ja pelaajat keskittyvät johonkin olennaisempaan, kuten kännyköihinsä, nenän kaivamiseen tai tuijottamaan silmät lasittuneina eteensä. Kuka nyt jaksaisikaan kuunnella sivukaupalla juttua jumalista, muinaisista roduista, kuninkaista ja näiden petoksista? Varsinkaan jos voi sen sijaan surffailla … Continue reading

Miten dynaamisen maailman vaikutelma syntyy?

Viime aikoina blogissa on ollut hieman hiljaisempaa, joka johtuu varmaan pääasiassa siitä että olen hairahtanut pitkästä aikaa tietokonepelin pariin. Tällä kertaa kierrossa on legendaarinen toisen maailmansodan taktinen simulaatio Steel Panthers, tosin päivitetyssä (ja ilmaisessa) SPWW2-inkarnaatiossaan. Peli on oikein hyvä, varsinkin … Continue reading

Maailmakoneistoja

Pitkästä aikaa löytyi uusi inspiroiva blogi, Rogues and Reavers nimeltään. Blogissa on tyylikäs sword & planet -meininki ja sen kirjoittaja Robert Parker on juuri pistänyt pystyyn netin ylitse pelattavan kampanjan “The Savage World of Krül”. Blogissa myös pohditaan kaikenlaista liittyen roolipeleihin yleensä. … Continue reading

Heksaryöminnän anatomiaa

Niin sanottu heksaryömintä, eli hexcrawl, on yksi klassisista roolipelaamisen muodoista, mutta nykyisin harmillisen huonosti tunnettu. Heksaryöminnän taustalla on ajatus täysin avoimesta pelimaailmasta, jossa pelaajat päättävät itse mihin menevät, jolloin toimintaa ei välttämättä ohjaa minkäänlainen pelinjohtajalähtöinen “tarina”. Se ei tietenkään estä, … Continue reading

Pelinjohtajan ja pelaajien välinen kamppailu

Roolipelit ovat, paitsi yhteisöllistä tarinankerrontaa, samalla pelinjohtajan ja pelaajien välistä valtakamppailua. Tämä valtakamppailu käydään sääntöjä, pelitilannetta ja (mahdollista) pelilautaa avuksi käyttäen. Kaikki roolipelaajat ovat (ainakin nuorena) varmaan olleet mukana kun valtakamppailu äityy huutamiseksi ja paiskomiseksi. Useimmiten taustalla on ollut kina säännöistä … Continue reading

Skaalautumaton maailma

Taistella, vaiko juosta pakoon? Tämä on se kaikkein oleellisin ja mielenkiintoisin valinta, jonka roolipelaaja voi kohdata. Ainakin se on paljon kiinnostavampi kuin vaikkapa pelihahmon hiusten väri tai isän nimi. Silti se esitetään nykyisin aivan liian harvoin, Tietokonepelit ja uudemmat D&D-laitokset … Continue reading

Taitojen tarpeellisuudesta

Vaarallisessa luolastossa ja kesyttämättömässä erämaassa seikkailemiseen tarvitaan taitoa. Miten muuten sankari päihittäisi lukemattomat ansat, ylittäisi vuolaat joet tai neuvottelisi vihollisjohtajan kanssa? Taitoa tarvitaan, mutta onko tarvittava taito pelihahmon vai pelaajan? D&D:n taidot tulivat lopullisesti vasta AD&D:n kakkospainoksen myötä vuonna 1989. … Continue reading

Taikaesineiden kuvailemisesta

Olin viime viikon työmatkalla Pietarissa ja samalla reissuilla tarjoutui mahdollisuus käydä Eremitaašissa. Museon mittaamattoman arvokkaiden kulttuurihistoriallisten aarteiden äärellä ajatukset ajautuivat useammin kuin kerran myös roolipeleihin. Tärkein oivallus taitaa liittyä taikaesineiden ja aarteiden kuvailuun, sillä museon todellisten “taikaesineiden” äärellä huomaa ettei … Continue reading

Vaaran tuntu?

Viime aikoina olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että D&D-tyyppisessä resurssienhallintapelissä jo pelkän “aloituskaupungin” ulkopuolelle lähtemisen täytyy olla vaikeaa ja vaarallista. Pelaajien täytyy kuitenkin itse saada kontrolloida ottamiensa riskien suuruutta. Pelinjohtaja ei saa yrittää tappaa pelaajia tarkoituksella, vaan hänen pitää luoda … Continue reading

Mistä on pienet npc:t tehty? #2

Edellisen kirjoituksen npc-aiheita miettiessäni aloin myös pohtimaan eri laitosten “stat blockien” erilaisuutta. Toki olin huomannut jo aikaisemmin että Pathfnderin ja neloslaitoksen tietolaatikot alkavat pituutensa puolesta karkaamaan käsistä, eikä tämä varmaan ole mikään yllätys lukijoillekaan. Silti on pakko todeta, että yli … Continue reading