Demiurgin paradoksi

Suuren ja mahtavan Gary Gygaxin syntymäpäivän kunniaksi nopea blogiteksti aiheesta joka on ollut mielessä vuosikausia, nimittäin pelinjohtajan pahe #1: ylisuunnitteleminen. Olen itsekin syyllistynyt kyseiseen ja “pilannut” lupaavia kampanjoita ennen kuin ne ovat kunnolla lähteneet käyntiinkään, määrittelemällä jo etukäteen liian tarkasti … Continue reading

Satunnaisia kohtaamisia?

“Creativity is the ability to introduce order into the randomness of nature.” – Eric Hoffer Satunnaiskohtaamisen idea tuntuisi herättävän paljon tunteita, useimmiten vastaan. Kuinka realistista loppujen lopuksi on kohdata alligaattori ruohotasangolla? Toiset hyväksyvät satunnaiskohtaamiset matkustamiseen liittyvänä pakkopullana, jolloin matkaamisen aikana … Continue reading

Elsirin ylitse länteen

Olemme edenneet pitkäaikaisessa D&D 3.5 kampanjassamme siihen pisteeseen, että yksi pitkä tarinan kaari on tullut päätepisteeseensä. James Jacobsin ja Richard Bakerin Red Hand of Doom -moduulista ponnistavaa kampanjaa on nyt pelattu n. kolme vuotta periaatteessa viikottain, mutta käytännössä pari-kolme kertaa … Continue reading

Isoissa saappaissa

Kerroin pari kuukautta sitten kuinka päädyin pelaamaan ACKS-systeemiä, tarkemmin ilmaistuna James Maliszewskin Dwimmermount-megaluolastoa kyseisillä säännöillä. Peliä esimerkillisesti vetänyt Topi Makkonen palasi tämän viikon alussa kotikonnuilleen New Yorkiin, mutta peliporukka halusi jatkaa peliä. Lopulta kävi niin että allekirjoittanut astui puikkoihin ja … Continue reading

PvE vai PvP?

Suurin osa pöytäroolipeleistä on suunniteltu, tietokonepelitermistöä lainatakseni, PvE (Player vs. Environment) -pelaamisen. Klassisessa D&D:ssä pelaajat liittyvät yhteen seikkailijaporukaksi ja mittelevät voimiaan pelinjohtajan ohjaamaa “elinympäristöä” vastaan. Tarviiko pöytäroolipelin asetelman kuitenkaan olla tällainen? Miltä näyttäisi peli jossa pelaajat pelaavat toisiaan vastaan? Vastauksien … Continue reading

Mihin peli loppuu?

Alku on kaikille tuttu: tavernassa tavannut seikkailijajoukko laskeutuu luolastoon etsimään aarteita tai liittyy yhteen tutkiakseen muinaisen kuninkaan kryptan mysteereitä. Joku seikkailijoista saattaa matkan varrella kuolla, mutta useimmat selviävät rohkeutensa ja oveluutensa avulla. Näin jatketaan kunnes seikkailijat ovat jättäneet jälkeensä roppakaupalla … Continue reading

Länsimantu

Silmiini osui Ars Ludi -blogia isännöivän Ben Robbinsin hieno kirjotus avoimesta West Marches -erämaakampanjasta. Kampanjassa oli yhteensä n. 10-15 pelaaja ja suurehko erämaa-alue luolastoineen seikkailtavana. Peliä pelattiin säännöllisen epäsäännöllisesti, kunhan vaan pelinjohtajalle ja muutamalle pelaajalle sopi. Pelipäivien sopiminen oli pelaajien … Continue reading

Hyvästä pelistä kerrotaan tarinoita

Jo ennen nykyistä retroilupuremaani olen useasti pohtinut hyvän pelin määritelmää, joko yksin tai porukalla kaljojen äärellä. Määritelmiä on tietysti monenlaisia ja monet niistä ovat varmasti oikein hyviä. Itseni kohdalla olenkin kuitenkin päätynyt siihen, että parhaiten roolipelin voi arvottaa sen perusteella, … Continue reading

Sankareita, onko heitä?

Pohdin pari blogikirjoitusta sitten roolipelien ja tarinan suhdetta. Totesin ettei nykyisin turhan yleinen “pelinjohtaja kehittää tarinan, joka sitten pelataan yhdessä lävitse” ole välttämättä järkevin ja palkitsevin tapa pelata. Ei vaikka seikkailulle olisi monta erilaista mahdollista loppua.Tällaisessa tarinavetoisessa roolipelaamisessa, jonka esimerkkinä … Continue reading

Haasteita hahmoille vai pelaajille?

Limun ropelluksia kohtasi odottamaton tekninen ongelma ja olimme pari päivää offline. Nyt kuitenkin jälleen eetterissä! Olen viime aikoina lueskellut James Maliszewskin vanhempia Grognardia-kirjoituksia ja löytänyt sieltä kaikenlaista kiinnostavaa, myös paljon sellaista joka liittyy omaan “tutkimusmatkaamme”. Pistin jo mielenkiintoisen linkin edellisen … Continue reading