Hiekkalaatikon dynaamisuudesta

Olen aikaisemmin kirjoitellut aidosti dynaamisen hiekkalaatikkokampanjan toteuttamisen raskaudesta, lähinnä liittyen omaan torstaipeliimme Elsirin laaksoon. Kampanja etenee edelleen oikein mallikkaasti, mutta tuntuu jatkuvasti pelinjohtajan näkökulmasta liian staattiselta, sillä pelaajahahmoja ympäröivä maailma ei juurikaan muutu pelaajahahmoista riippumatta. Maailma vain ikään kuin odottaa hahmojen saapumista luokseen, jotta jonkinlainen muutosten sarja käynnistyisi. Toisin sanoen vain pelaajahahmojen toimet maailmassa johtavat muutoksiin.… Continue reading Hiekkalaatikon dynaamisuudesta

Star Frontiers

Limun ropellusten virallinen Tom Moldvay -hehkutus jatkuu! Viime viikolla kirjoittelin Moldvayn (osittain) tekemästä Gangbusters-pelistä ja sen käyttömahdollisuuksista paitsi omana pelinään, myös D&D-kampanjan taustasäännöstönä. Tällä viikolla aiheena on Star Frontiers avaruusoopperapeli, jonka arvo on ennen kaikkea pulpmaisessa planeettaseikkailussa Jack Vancen Planet of Adventure tai Burroughsin Mars-kirjojen tyyliin. Mitään tieteellistä scifiä peli ei ole, pikemminkin hauskanpitoa outojen muukalaisrotujen kansoittamassa… Continue reading Star Frontiers

Gangbusters

Huomaan, että viime aikoina on kiinnostanut yhä enemmän Tom Moldvayn suunnittelemat pelit ja moduulit. Tom Moldvayhan on mies D&D:n käännettyä punalaatikkoa edeltäneen toisen basic-setin takaa ja lisäksi on kirjoittanut muutaman ikonisen D&D moduulin, Isle of Dread ja Castle Amber päällimmäisinä. Lisäksi mies on tuttu Avalon Hillin julkaisemasta Lords of Creation -“ulottuvuushyppelyroolipelistä”, josta kirjoitin aiemmin täällä, Star… Continue reading Gangbusters

Hassuilla äänillä puhumisesta

Olen pitkään ollut aika varautunut roolipelaamisen eläytyvää koulukuntaa kohtaan. Jotenkin rooleihin eläytymisestä on tullut väkisinkin mieleen haltijakorvat päässä larppaavat tyypit, joihin on välillä kovin hankala samastua. Samankaltaisella varauksella olen suhtautunut niihin, jotka puhuvat roolin mukaisesti erilaisilla äänillä. Nyt kun tulee pelailtua säännöllisemmin, huomaan kuitenkin itsekin puhuvani erikoisilla äänillä ja eläytyväni hahmoihin, ilman että se tuntuu… Continue reading Hassuilla äänillä puhumisesta

Taustatarinasta pelitapahtumaksi

Kaikille tuttu ilmiö: pelinjohtaja paasaa kampanjan taustatarinasta ja pelaajat keskittyvät johonkin olennaisempaan, kuten kännyköihinsä, nenän kaivamiseen tai tuijottamaan silmät lasittuneina eteensä. Kuka nyt jaksaisikaan kuunnella sivukaupalla juttua jumalista, muinaisista roduista, kuninkaista ja näiden petoksista? Varsinkaan jos voi sen sijaan surffailla netissä? Roolipelaamiseen ei oikein näytä sopivan yksi-puhuu-ja-muut-kuuntelevat-malli, vaan viihdemuotona se on jo lähtökohtaisestikin vuorovaikutteinen,. Siinä… Continue reading Taustatarinasta pelitapahtumaksi

Nostalginen tuntematon

”The nostalgia of things unknown, of lands forgotten or unfound, is upon me at times. Often I long for the gleam of yellow suns upon terraces of translucent azure marble, mocking the windless waters of lakes unfath – omably calm; for lost, legendary palaces of serpentine, silver and ebony, whose columns are green stalactites; for… Continue reading Nostalginen tuntematon

Miten dynaamisen maailman vaikutelma syntyy?

Viime aikoina blogissa on ollut hieman hiljaisempaa, joka johtuu varmaan pääasiassa siitä että olen hairahtanut pitkästä aikaa tietokonepelin pariin. Tällä kertaa kierrossa on legendaarinen toisen maailmansodan taktinen simulaatio Steel Panthers, tosin päivitetyssä (ja ilmaisessa) SPWW2-inkarnaatiossaan. Peli on oikein hyvä, varsinkin valmiita skenaarioita pelatessa, mutta pirullisen paljon aikaa se vaatii. Kun kaksi tuntia pelaamista ei vielä… Continue reading Miten dynaamisen maailman vaikutelma syntyy?