Olen syksyn mittaan osallistunut pari kertaa ohjattuun Dungeons & Dragons -pelaamiseen Adventurers Leaguen kautta. Pelejä on joka lauantai paikallisessa pelikaupassa, ja niistä peritään pieni osallistumismaksu, johon kuuluu vähän purtavaa. Suhteessa peliaikaan maksu on minimaalinen, eikä Adventurers Leaguella käsittääkseni edes saa tehdä voittoa. Järjestäminen tapahtuu siis vapaaehtoispohjalta ja järjestäjät vaikuttaisivat pääosin olevan pari-kolmekymppisiä, kun taas pelaajien… Continue reading D&D Adventurers League
Category: Pohdintaa
ACKS no more
En kauheasti seuraa peleihin liittyvää politiikkaa, joten onnistuin jotenkin täysin missaamaan heinäkuun uutiset Adventurer Conqueror King Systemin (ACKS:n) yhden kehittäjän ja kustantajan Alexander Macrisin linkeistä alt-right-provokaattori Milo Yiannopoulokseen. Foorumikeskustelu alt-right-yhteyksien ympärillä ja Macrisin reaktio johtivat siihen, että rpg.net kielsi ACKS:n käsittelyn kokonaan, josta voi lukea rpg.net perusteluista heinäkuulta. Tämä kaikki meni itseltäni täysin ohitse, mutta nyt homma… Continue reading ACKS no more
Ruotsalaiset roolipelit: Eon
En ollut ennen Ruotsiin muuttoa kuullut ruotsalaisesta Eon-roolipelistä, mutta se tuntuu olevan aika keskeisellä paikalla paikallisessa roolipelikulttuurissa, sillä siihen on ilmeisesti ilmestynyt sivumääräisesti eniten materiaalia. Vahvasti simulaatiopainotteisten pelien leiriin kuuluvaa Eonia on julkaistu vuodesta 1996 lähtien. Kolme ensimmäistä laitosta tulivat ulos aikaisemmin kyberpunkpeli NeoTechin (1993) julkaisseen Neogamesin kustantamina. Neogamesin kustantamien kolmen ensimmäisen laitoksen jälkeen on ilmestynyt vielä neljäs laitos vuonna… Continue reading Ruotsalaiset roolipelit: Eon
Syksyn touhuja
Syksy on tuonut mukanaan muutoksia, sillä muutimme pulisoni kanssa Tampereelta Visbyyseen neljäksi kuukaudeksi. Täällä aika kuluu tohtoriopintojen parissa Uppsalan yliopiston paikallisessa Campus Gotlandissa, mutta tietysti myös saarta ja kaupunkia tutkien. Tutkimusvapaa on tervetullutta vaihtelua hektiselle työelämälle, ja toivon ehtiväni kirjoittamaan enemmän myös blogitekstejä ja muuta pelimateriaalia. Keskiaikaisessa kaupungissa asumisessa on siinäkin omat hyvät puolensa, varsinkin… Continue reading Syksyn touhuja
Triumph & Tragedy
Kirjoittelin eilen strategiapelien kiinnostavuudesta ja viime aikojen kiinnostuksen kohteestani Strategic Commandista, joten toinenkin sotapelikirjoitus menee hyvin samaan sumaan. Tälläkin kertaa kyseessä on toiseen maailmansotaan sijoittuva peli, mutta tällä kertaa lautapeli. Triumph & Tragedy on toista maailmansotaa käsittelevä GMT:n lautapeli, jota olemme jauhaneet lähinnä Samun ja Topin kanssa. Kuten todettua, ovat useimmat strategiapelit verisiä kahden pelaajan kokemuksia,… Continue reading Triumph & Tragedy
Strategic Command
Olen pohjimmiltani aikamoinen sotapelinörtti, joka aika ajoin innostuu milloin mistäkin strategiapelistä. Niiden tavassa mallintaa paitsi konflikteja, myös maantietoa ja joukko-osastojen liikkumista, on minunlaiselleni näprääjälle jotakin hyvin kiehtovaa. Ei siis ihme että olen pelaillut strategiapelejä jo lähemmäs 30 vuotta, joskin nykyisin yhä enemmän tietokoneella. Kasvotusten pelatuissa strategiapeleissä viehättää erityisesti niiden selkeä kilpailuasetelma pelaajien välillä, ja tietokoneella ennen… Continue reading Strategic Command
War of the Ring
Viime päivinä on tullut pelattua muutama matsi Ares Gamesin uudehkoa War of the Ring -lautapeliä. Kyseessä on siis Taru sormusten herrasta -aiheinen keskiraskas strategiapeli, jossa liikutellaan armeijoita, mutta yritetään samalla viedä sormusta Mordoriin. Pelin perushommat ovat kunnossa, sormuksen kuljettaminen hoituu sopivan abstraktisti ja armeijoiden siirtelyssä on paljon strategisia ja taktisia valintoja. Myös teema toimii, joten kaikki… Continue reading War of the Ring
Mitä opimme Dwimermountista?
Kirjoittelin kuukausi sitten Dwimmermount-kampanjamme päättymisestä pelaajahahmojen voittoon Turms Termaxista 111 pelikerran jälkeen. Juttelimme aiheesta Iimun kanssa ja totesimme että voisi olla kiinnostavaa pohtia vähän tarkemmin mitä kaikkea kampanjasta on tullut opittua. Tärkeää on mielestäni pohtia paitsi mitä olen saanut Dwimmermountista kotiin vietäväksi, mutta myös sitä, mitä kaikkea pelaajat ovat kampanjasta oppineet. Yksi tärkeimmistä asioista on… Continue reading Mitä opimme Dwimermountista?
The struggle is real
Dwimmermount post mortem
Viisi vuotta ja yhteensä 111 pelikertaa siihen meni, mutta tämän viikon keskiviikkona pelattiin Dwimmermount-kampanjamme viimeinen pelikerta. Pelaajahahmot onnistuivat tunkeutumaan Turms Termaxin muinaiseen vankilaan ja lyömään tämän jumalaksi itsensä kohottaneen tyrannin, ja nyt on kampanja päässyt kunnialliseen päätökseensä. Loppu tuli Turmsille lopulta aika helposti, kenties koska pelaajat olivat keränneet luolaston kaikki taikaesineet ja osasivat käyttää niitä lopputaistelussa… Continue reading Dwimmermount post mortem