Mikä on oleellista roolipeleille?

Pelisuunnittelussa ja pelien analysoinnissa voidaan käyttää erilaisia teoreettisia malleja, jotka auttavat ymmärtämään, mitä ihmiset peleiltä haluavat ja toivovat. Parhaimmillaan tällaiset mallit auttavat meitä ymmärtämään pelien syvempää olemusta ja mahdollistavat uusia ajatusrakenteita. Yksi tällainen teoreettinen malli on “MDA Framework“, jossa ymmärretään pelien viehätys kahdeksan eri esteettisen arvon tai kategorian kautta: Sensation (Game as sense-pleasure): Player enjoys memorable… Continue reading Mikä on oleellista roolipeleille?

Kampanjaidea: Haamulinna

Monet roolipeliseikkailut sijoittuvat Forgotten Realmsin kaltaisiin geneerisiin korkeafantasiamaailmoihin. Muitakin vaihtoehtoja, vaikkapa miekka ja magia -henkisiä barbaarimaailmoja, tietysti on, mutta seikkailujen ja julkaistujen kampanjoiden pääpaino on silti geneerisessä “D&D-fantasiassa”. Yksi aikoinaan suosittu roolipelityyli oli goottilainen romantiikka ja kauhu, mutta siitä on suodattunut D&D-fantasian nykyiseen muotokieleen vain pieniä hippusia. Goottilaisen romantiikan ja kauhun ytimessä on nykyisin kliseisiksi… Continue reading Kampanjaidea: Haamulinna

Roolipelikarttojen eri funktiot

Roolipeleissä käytetään usein karttoja, mutta harvemmin pohditaan sitä, minkälaisia funktioita niillä on. Pohdiskelimme vuosi sitten Mielikuvituksen maantiede -näyttelyn yhteydessä erilaisten pelikarttojen rooleja ja merkityksiä. Huomasimme ainakin sen, että kartat ovat monimutkainen kulttuurinen väline, joka taipuu yllättävän monenlaiseen esittämiseen. Palaan nyt aiheeseen ja nostan keskusteluun kolme pöytäroolipelien näkökulmasta oleellista kartan funktiota. Karttoja ajatellaan perinteisesti suunnistamisen apuna,… Continue reading Roolipelikarttojen eri funktiot

Pöytäroolipelit suurten mittakaavojen mediana

Julkaistut roolipeliseikkailut keskittyvät usein (turhiin) yksityiskohtiin, kuten vaikkapa linnan keittiön varustelutasoon tai kampanjan pääpahikseksi ajatellun EPH:n taustatarinaan. Koska julkaisut ovat usein pienimuotoisia ja vaatimattomia, jäävät myös odotukset roolipeleistä sellaisiksi. Jos olen jotakin OSR-design-periaatteilta oppinut, on se että pöytäroolipelit soveltuvat pienten ja tarkkojen tarinoiden sijaan erinomaisesti isojen kokonaisuuksien käsittelyyn. On ihan hyväksyttyä kehitellä mahdollisimman tarkka ja… Continue reading Pöytäroolipelit suurten mittakaavojen mediana

Warren Spector ja Moby Dick

Olen täällä blogissa aiemminkin pohtinut Warren Spectorin uraa pelisuunnittelijana, ja sen taustalla piileviä oletuksia tietokonepeleistä ja niiden tavoitteista. Spector tunnetaan ennen kaikkea “immersive simeistä”, eli Ultima Underworldin, System Shockin, Deux Ex:n ja niiden sielunkumppaneiden kaltaisista FPS-peleistä, joissa pelaaja voi vapaasti valita lähestymistapansa. Spectorin ura on huikea ja sen varrelle mahtuu työskentelyä niin Steve Jackson Gamesissa,… Continue reading Warren Spector ja Moby Dick

Erään kampanjan vaiheita

En ole aikaisemmin tainnut kirjoitella tänne blogiin meidän “torstaikampanjastamme”, jolle ei ole vielä edes lähes sadan pelikerran jälkeen löytynyt vakiintunutta nimeä. Käytän tässä nyt paremman puutteessa nimitystä torstaikampanja, sillä olemme suurimman osan kampanja-ajasta pelailleet torstaisin. Tosin sekään ei ole mikään kauhean hyvä nimi, koska olemme viime aikoina pelanneet torstain sijaan tiistaisin, mutta käytetään nyt kuitenkin… Continue reading Erään kampanjan vaiheita

Save vs. death

Pelaajahahmojen kuolemat ovat D&D:n kauheimpia ja kauneimpia asioita. Joskus hahmo kuolee aivan turhaan, toisinaan kohtaloa on koeteltu jo liiankin kauan. Melkein aina kuolema kuitenkin jää mieleen. Nykypelaajalle saattaa tulla järkytyksenä, ettei alle yhteen kestopisteeseen pudonneella hahmolla ole enää paluuta vanhan koulukunnan peleissä. Ja vaikka D&D:stä löytyy kaikenlaista kuolleiden hahmojen henkiinherättämisikeinoja, ovat sen tason taiat usein… Continue reading Save vs. death

Kampanjaidea: Kääpiökaupungin rauniot

D&D-pelit pohjaavat perustavanlaatuisella tapaa ideaan luolastosta. Ikonisimpiin kuvitteellisiin luolastoihin kuuluu tietysti Keski-Maan kääpiökaupunki Moria, jonka tutkiminen on varmasti ollut monen roolipelaajan haave. Tarkoitukseni olikin jo viime vuonna kirjoittaa pitkäaikaisesta haaveestani peluuttaa Morian innoittama kääpiökaupunkikampanja, mutta sitten Greg Gillespien Dwarrowdeep ilmestyi ja sekoitti koko homman! Keski-Maan kääpiöiden valtava maanalainen kaupunki Khazad-dûm (eli Moria) on fantasiakirjallisuuden ja… Continue reading Kampanjaidea: Kääpiökaupungin rauniot

Jagged Alliance 3

Melkein 25 vuotta siihen meni, mutta nyt on vihdoin julkaistu Jagged Alliance -sarjan kolmas, aikaisemmille osille uskollinen osa. Matkan varrella on toki nähty monenlaisia rahastusviritelmiä, mutta Jagged Alliance 3 on vihdoin aitoa jatkumoa alkuperäisille Sir-Techin julkaisemille peleille. Uuden osan asetelmakin on samanlainen siinä mielessä, että pelaaja ohjaa korruptoituneen kolmannen maailman valtiota vapauttavaa vähintäänkin persoonallisista tyypeistä… Continue reading Jagged Alliance 3

Viime aikojen pelit

En ole ehtinyt päivittämään blogia viime aikoina, mutta kerrataan nyt sentään että mitä on tullut syksyn mittaan pelattua. Olenkin jo pariin otteeseen kirjoittanut siitä kuinka saimme päätökseen Shahar-kampanjamme. Toinen juuri päättymässä oleva kampanja on D&D:n vitoslaitokselle julkaistu Curse of Strahd, jossa olen mukana ihan pelaajana. Kampanja on nyt edennyt finaalin asti, joten olemme kohdanneet Strahd… Continue reading Viime aikojen pelit